Comments [0]
Sep 6
Asioilla on tapana järjestyä
Asettautumisessa on ollut omat kommervenkkinsä, mutta pikkuhiljaa asiat rupeavat onneksi järjestymään.Ensimmäisinä päivinä koettuihin vastoinkäymisiin tai harmistuksen aiheisiin lukeutui Jekulle yllättäen iskenyt vatsatauti, seinästä irronnut kenkäkaappi, makuuhuoneen kaapin kehno kunto, toisen kotiavaimen ja postilaatikon avaimen puuttuminen, nimiemme puuttuminen postilaatikosta, luvatun Internet-yhteyden toimimattomuus ja vaikkamitäkaikkea. Ensimmäisen aamun herätys oli karu, kun ainoat edes etäisesti elintarviketta muistuttavat tavaramme olivat Suomesta ostamamme pari suklaapatukkaa. Hetken naapurustossa pyörimällä löysin kuitenkin mehua ja jotakin pientä aamupalatarviketta. Läheisestä leipomopuodista löytyi muutama sämpylä ja voipaketti.
Koska olin jo ennalta luvannut saapua töihin heti ensimmäisenä päivänämme Berliinissä, tahtoi stressi yltyä asioiden järjestelyiden kanssa jo kestämättömäksi. Niinkin yksinkertainen asia kuin elintarvikkeita myyvän putiikin löytäminen lähistöltä painoi mieltä, kunnes onneksi pian löysimme ympäristössä pyöriskeltyämme jo useammankin elintarvikekaupan. Vähitellen asiat alkoivat kuitenkin järjestyä, ja nettiyhteys lähti pelaamaan, saimme puuttuvat avaimemme, nimen postilaatikkoon, huoltosetä kävi kirjailemassa ylös kämpän puutteita, ja Jekunkin vatsavaivat taisivat onneksi olla ohimenevää sorttia.
Perjantai-iltapäivästä fiilis oli töistä lähtiessä mahtava. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin oloni todella vapaaksi ja rentoutuneeksi. Keväällä kaiken jäljelle jääneen aivokapasiteettini tai jaksamiseni varasti gradu, sen jälkeen häävalmistelut ja lopulta tänne muuttaminen kaikkine valmisteluineen. Nyt saatoin vain katsella ympärille ja ihailla viilenevää suurkaupunkia, jossa kaikki on suurta, uutta ja ihmeellistä, mutta ihmiset todella ystävällisiä ja suvaitsevaisia ja joka ikisen nurkan takana jotakin jännää.
Koitan suostutella Taikankin kirjoittelemaan tänne. Tökkikää nyt sitä vähän vaikka naamakirjassakin. :)
Comments [0]
Sep 5
Purkkiin ja ulos
Laivamatka meni loppupelissä ihan mukavasti. Meitä oli onneksi varoitettu etukäteen siitä, ettei Superfast ole mikään ruotsinlaiva, ja näin ollen osasimme varautua tähän viivytystaisteluun ostamalla Lahden Sokokselta matkalukemista. Taika tavasi Jo Nesbota myöhään yöhön, ja itsekin ehdin lukemaan Jens Lapiduksen Stockholm Noir -trilogian 650-sivuista kakkososaa päänsärkyyn asti.Kuten arvata saattaa, pojat eivät hirveästi arvostaneet kannella olevaa 1m x 1,5m hiekkalaatikkoa. Niiltä meni myös hetki tajuta, että hytistä ulos meneminen tarkoitti aina samalle typerälle pissakannelle menemistä. Onneksi sinne oli sentään lemmikkihytistämme varsin lyhyt matka.
Laiva lopulta saapui Rostockin satamaan ja varsin kohtuullisen odottelun jälkeen olimmekin jo moottoritiellä kohti Berliiniä. Ulkona oli kirjaimellisesti säkkipimeää, eikä moottoritietä suurimmassa osassa reunustettu minkäänlaisilla valoilla. Tietöitä oli vähän väliä, ja tien laatu vaihteli napsuvista sementtilaatoista hyvään ja tasaiseen baanaan. 1.4-litraisella koneella varustetun Méganen huutaessa hoosiannaa kävi mielessäni jälleen kerran, kuinka mukavaa tätä tietä olisikaan epäilemättä ollut ajella tukevapohjaisella saksalaisvalmisteisella dieseljyrällä. Pojat makailivat tottuneesti lunkisti auton takapenkillä. Kaksisataa kilometriä ja nolla pysähdystä myöhemmin matkaa varten hankkimani Tomtom pääsi ensimmäistä kertaa tositoimiin, kun saavuimme Berliinin kaupunkialueelle. Haimme kämppämme avaimet kollegaltani, ajoimme kotipihaan, josta varastin summanmutikassa autopaikan, ja käytimme hauvat ilta-, tai oikeastaan yölenkillä.
Vähän nukutun yön jälkeen suunnistinkin jo töihin uudelle toimistolle. Täällä sitä oltiin!
Comments [0]
Aug 31
Kohti uutta ja ihmeellistä
Superfast VIII irtosi juuri laiturista, ja edessä on nyt 27 tuntia kohti Rostockia "helsinkiläisyksiön kokoisessa" merinäköalallisessa neljän hengen lemmikkihytissä.
Viime päivät ovat olleet hengästyttäviä ja uuvuttavia. Jos tästä jotain opin, niin sen, että ulkomaanmuutto ei ole mahdollinen ilman vapaata töistä. Vielä toissa-aamuna kello 2.30 olin yliopiston tietokoneluokassa tulostelemassa rahtikirjoja kuljetusliikkeelle.
Koirat ovat vähintään yhtä ihmeissään kuin omistajansakin, mutta juuri tarjoillut sonnin sudit (eestiksi "pulli peenis") veivät hauvojen mielenkiinnon ainakin hetkeksi pois käytävältä kuuluvista äänistä.
Lisää kuulumisia toivottavasti piakkoin. Perille saapuessamme suuntaamme Rellun nokan kohti Berliiniä ja Invalidenstrassea. Bis dann!
Comments [2]
Aug 12
think of an instance where a company has sunk into technical
mediocrity and recovered. Good programmers want to work with other
good programmers. So once the quality of programmers at your company
starts to drop, you enter a death spiral from which there is no
recovery."
Paul Graham: "What Happened To Yahoo"
http://www.paulgraham.com/yahoo.html "In technology, once you have bad programmers, you're doomed. I can'tthink of an instance where a company has sunk into technical
mediocrity and recovered. Good programmers want to work with other
good programmers. So once the quality of programmers at your company
starts to drop, you enter a death spiral from which there is no
recovery."
Comments [0]
Jul 20
kovin jenkkikeskeinen ja rajoittunut, minkä vuoksi tälläkin sivulla on
sekaisin suomea ja englantia. Vielä enemmän kuitenkin vihaan WordPressin kanssa tunkkaamista. Ennen
kaikkea sähköpostin lähettäminen on ylivoimainen bloggaustapa
verrattuna siihen, että joutuisi ensin kirjautumaan
hallintakäyttöliittymään ja klikkailemaan siellä menemään,
tallentelemaan ja siirtelemään kuvaliitteitä. Mulla on blogin kanssa pitkälti samanlainen perustavanlaatuinen
ongelma kuin kotona vallitsevan järjestyksen kanssa; gradun
kirjoittamiseen on vaikea keskittyä, jos ympäristö on epäsiisti.
Tännekin innostunen kirjoittelemaan vasta sitten, kun keksin lopulta
fiksun tavan koostaa eri nettiaktiviteettini Lifestream-henkisesti
yhteen paikkaan. Jottei menisi ihan turhanpäiväiseksi, mainittakoon että tutkijat
kuvasivat Sri Lankalla harvinaisen lorin (?) ensimmäistä kertaa:
Posterousin päällä
Vihaan Posterousia. Se on mahtavasta käyttöliittymästään huolimattakovin jenkkikeskeinen ja rajoittunut, minkä vuoksi tälläkin sivulla on
sekaisin suomea ja englantia. Vielä enemmän kuitenkin vihaan WordPressin kanssa tunkkaamista. Ennen
kaikkea sähköpostin lähettäminen on ylivoimainen bloggaustapa
verrattuna siihen, että joutuisi ensin kirjautumaan
hallintakäyttöliittymään ja klikkailemaan siellä menemään,
tallentelemaan ja siirtelemään kuvaliitteitä. Mulla on blogin kanssa pitkälti samanlainen perustavanlaatuinen
ongelma kuin kotona vallitsevan järjestyksen kanssa; gradun
kirjoittamiseen on vaikea keskittyä, jos ympäristö on epäsiisti.
Tännekin innostunen kirjoittelemaan vasta sitten, kun keksin lopulta
fiksun tavan koostaa eri nettiaktiviteettini Lifestream-henkisesti
yhteen paikkaan. Jottei menisi ihan turhanpäiväiseksi, mainittakoon että tutkijat
kuvasivat Sri Lankalla harvinaisen lorin (?) ensimmäistä kertaa:
Comments [3]
